Uusi blogi, uusi elämä

Kolmas kerta toden sanoo? Tämä on kolmas luomani blogi vuoden sisällä. Jokainen blogi on toivottavasti palvellut tarkoitustaan aikanaan, toivottavasti tämäkin. Eniten kuitenkin toivon, että jaksan jatkaa tätä kauemmin kuin 4-10 bloggausta. Siis aloitetaampa!

Miksi tämä blogi? Muutettuani Turusta Helsinkiin syyskuun alussa on elämä tuntunut jokseenkin yksinäiseltä ilman jokaviikkoisia sosiaalisia rutiineja; iltateetä Joonaksella, lounaita Sofian kanssa, jopa tylsiltä tuntuneita viikonlopun perusbaaripyörähyksiä. Yksin en tietysti ole oikeasti ollut, majailenhan nyt saman katon alla elämäni tärkeimmän ihmisen kanssa, ja koulussakin on tietysti saanut/joutunut kohtaamaan uusi ihmisiä. Uudet ihmiset eivät ole asia, josta erityisemmin nauttisin. Tuntuu, ettei minulle vain olisi suotu lahjaa luontevaan tutustumiseen vaan tunnen itseni kömpölöksi ja epäaidoksi, ja usein tuntuu, että muutkin aistivat sen. Ehkä ihmiseen tutustumismotivaatiotani laskee huomattavasti myös seikka, etten usko kenenkään voivan korvata rakkaita ystäviäni tuolla jossain kaukana, Kristaa Skotlannissa, Annaa ja Juhoa Ruotsissa. Kahden tunnin matkan päässä oleilevat Sofia ja Joonaskin tuntuvat elävän täysin eri todellisuutta. Onneksi sentään Aikku, moniurbaanista elämää viettävä ystäväni, teki jo kahden päivän yllätysvisiitin Sörnäisten kaksioomme ja luotan, että vastaavaa tulee tapahtumaan myös lähitulevaisuudessa!

Jos etäisyys ystäviin tuntuu kasvaneen, niin perheen kanssa tuntuu olevan päinvastoin. Ristiriidat vanhempien kanssa ovat siloittuneet ja ärtymys koiriin tipotiessään; tilalla on vain kaipaus. Äitini ja isäni ovat toki vierailleet luonamme jo useaan otteeseen, ja uskon Eliaksenkin vanhempien tekevän niin kunhan Eliaksen äiti vapautuu pääalaspäin -hoidosta.

Äidin vierailusta tulikin mieleen toinen asia, nimittäin kulinaristin elämä Helsingin Turkua huomattavasti laajemman ravintolavalikoiman parissa! Toissapäivänä suuntasimme Kolmannella Linjalla sijaitsevaan kodikkaaseen thaimaalaiseen Lemon Grassiin, johon olemme Eliaksen kanssa tosin ehtineet tehdä jo useamman vierailun... Kiitos äidin kukkaron ateriointi aloitettiin tällä kertaa äveriäästi alkuruuilla, kevätkääryleillä ja ja tulisella tofusalaatilla, joka tosiaan oli myös tulinen! Pääruuaksi tilattiin tofua inkiväärillä, paistettuja tulisia jättiläiskatkarapuja vihanneksilla ja kalaa hapanimeläkastikkeessa. Inkivääritofun olin jo edellisellä kerralla todennut hyvin raikkaan ja lempeän makuiseksi annokseksi, ja toinen kerta vain vahvisti kokemuksiani. Itse tilaamieni katkarapujen tulisuus sen sijaan oli minulle hivenen liikaa, ja äiti ja Elias taisivatkin hotkaista siitä leijonan osan. Hapanimeläkala sen sijaan oli positiivinen yllätys. Hapanimelä ei tälläkertaa ollut yhteen liian imelää, vaan juuri sopivaa, ja itselleni tunnistamattomat pienet kalafileet oli paneroitu herkullisesti. Ennen kotiin paluuta kävimme vielä kostuttamassa suitamme Ompussa, nuorison ja näemmä myös pulsujen suosimassa baarissa Kalliossa, joka sekin sijaitsee Kolmannella Linjalla.

Lopuksi vielä tunnen pakottavaa tarvetta hehkuttaa elämäni kahta uutta intohimoa:

Sushi! Vaikka koko juttu on muitten mielestä varmaan jo ihan passé, olen itse ko aiheesta valtavan innostunut. Elämä pescovegetaristin kanssa on pakottanut entisen vannoutuneen lihanystävän tarkistamaan näkökantaansa kalaruokiin, ja suureksi yllätykseksi totesin rakastavani raakaa kalaa, vaikka graavilohi on aina tuntunut hyvin vastenmieliseltä. Olemme jo kahdesti käyneet maistelemassa tätä japaninmaan herkkua Ichibanissa, ja ateria on tietysti huuhdottu alas misokeiton ja Asahi-oluen avustuksella.

Toinen asia: Various Productions. Elias osti löysin ko kokoonpanon vinyylin Keltaisesta Jäänsärkijästä sopuhintaan, ja ostos on minun mielestä osoittautunut mitä mainioimmaksi! Pakonomainen kulutuskuunteluni on tosin ajanut Eliaksen varmaan jo hermoromahduksen partaalle... Vaikka pitkäsoitto "The World is Gone" ilmestyi jo vuonna 2006 , ja on näin ollen varmaan myös kaikkien muitten mielestä sekin täysin passé, niin: http://www.youtube.com/watch?v=JcMfqxpvL24 . Ah.

Vielä toinen linkki: Kuvia Eliaksen HITTOkeikalta 12.09. Flunssasta huolimatta hauskaa oli, ja toisaalta omituinenkin fiilis Eliaksen esiintymisen johdosta, koska HITTOssa on tullut käytyä uuden Klubin avautumisesta lähtien ja ko elektromusiikki-ilta onkin usein ollut se kuukauden kohokohta. Erityisesti mieleen ovat jääneet Johannes Rojola, Toxic Avenger ja Top Billin'. Toivottavasti vastaavia hienoja iltoja olisi luvassa myös lähitulevaisuudessa!