Luulin jo kadottaneeni sen. Juhlimisen mahtavan ilon. Viime viikon perjantai Turussa osoitti uskomukseni vääräksi: räpin ja Viru Valgean värittämä aamuyö ei tule unohtumaan hetkessä, eikä siitä seurannut krapulakaan, jota sitten podettiinkin useampi päivä.

Vaikka krapula sinäänsä on hyvin tuskallinen kokemus, on sillä puolensa. Se täydellinen kykenemättömyys mihinkään on tavallaan hyvin vapauttavaa, se pakottaa ja ehkä antaa luvankin luopua kaikista velvoitteista ja asioista, mitä muka pitäisi tehdä. Sanalla sanoen, viikonlopun aikana ja sen jälkeen elämä on taas tuntunut upealta. On jotenkin muistanut keskittyä taas siihen hetkeen eikä murehtinut mennyttä tai odottanut tulevaa. Välillä se onnistuu liiankin hyvin, suorastaan pelkää nykyisyyden siirtyvän historian havinaan. Tuleeko taas se aika kun lakkaa arvostamasta hyviä asioita elämässään? Vai kokeeko uusia pettymyksiä ja vastoinkäymisiä? Joskus on suorastaan pelottavaa kuinka eri perspektiivistä nykyään katsoo asioita ja kuinka paljon tunteekaan vanhenneensa vain muutamassa vuodessa.

On myös hassua katsoa ihmisiä, jotka muistuttavat itsestään vuosia sitten.Esimerkiksi Dynamossa ja Klubilla näkee jatkuvasti nuoria, kauniita tyttöjä, joiden kasvot ovat vieraita. On sekä huvittavaa että kadehdittavaa katsoa heitä: he uskovat vielä olevansa kuolemattomia. Uskovat olevansa ne baarin kauneimmat tytöt joitten elämässä mikään ei voi mennä pieleen ja jotka eivät koskaan vanhene. Rakkaus ei ole vakava asia, maailma tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia ja aikaa loputtomiin ja iloinen pieni flirtti kenelle tahansa maailman hauskin asia! Huvittavaa taikka kadehdittavaa, siihen iloiseen naiiviuteen verratunu todella tuntee itsensä kuivaksi vanhaksi fossiiliksi, vaikka tässä huimassa kahdenkymmenen vuoden iässä siihen ei varmaan pitäisi olla mitään syytä!

Sellaista vuodatusta tänään. Päivän miinukset: Adidaksen upeat valkokultaiset tennarit jäivät sopivan koon puutteessa kauppaan. Plussat: Jää kaapissa minua odottaa viinipullo! Ja Elias laittaa minulle ruokaa! Ja kaikkein parasta: huoltoyhtiö kävi tänään laittamassa nimet oveet. Siinä ne nyt komeilee vierekkäin, Pasila ja Pöyliö!

Iloisia onnenhetkiä muidenkin viikkoon!

Rakkaudella, Lotta